Elämässäni
parasta on
nämä
elämäni päät
Alusta en
mitään muista
Perustuvat
tietoni
muitten kertomaan

Loppu nyt
kuljen kohden
lyhyin
kaiken oppineen
varovaisin askelin
Kuljen hämärässä
puolivaloin
Puheitani
tarkkaan punniten
Sittenkään en
enään kaikkea
lupaamaani
mieleeni saa

Välillä vaan on
semmoinen
menemisten vaihe
Niitä minä
taiten valikoiden
muistamisiani
hyväksyn tai
tyyten hylkään
Mieluummin
minä mielessäni
repullista
unelmien
untuvia kannan

Se oli se kiireisen
keski-ikäisen
miehen kriisi
Silloin kun moni
anoi tapaamisaikaa
Selasin äänekkäästi
puhelinluetteloa
kuin pöytämuistiota
Tuossa minulla
olisi hetki aikaa
kahden viikon päästä
Tule!!! Silloin mulle sopii