Täältä kun tämän
Piilosta runon
En riko
ahdasmielisten
sielunrauhaa
Antaahan tämä
minullekin
helpotusta
Pääsen eroon
tekemättömyyden
angstista

Täältä tämä kun
esiin joskus
Ahneuksissaan
julki päästää
Runovaarin suku
Minkäs minä sille
Muuten jos
perinnöttömät
runot rahaks

Tänne minä
omaan koloon
Haavoja nuollen
Itsesäälin
Sen minä kyllä
toisten huoleks
täysin määrin
Minulla kun on
paksu nahka
Tavallisen miehen
henkinen elämä

Harvemmin minä
rukoilen
monasti en
lupaa kysele
Jos joku eteeni
Ihan hyvin voin
Hymy huulillani
karehtien
kiertää sen
Luvan siihen
antaa iso kokoni