Ruusuja
suuren
kimpun
äitinsä
maljakkoon
Eihän se
minulle
Onnea ei autuutta
vain…
äkäisen anopin
Vuotten
saatossa
oli siinä
anopissa ytyä…
Matkan
varrella sain
paljon…
pitkän pinnan
sietokykyä
Se onneks
oli mulle
vävylle vähemmän
suositulle
Kasvatusoppia
loppuiäks
sain niin
pitkän pinnan
Hyvin kauan
saatoin pitää
kasvoillani
sellaisen
herttaisen
ymmärtävän hymyn
Sen taakse
opin peittämään
silloin tällöin
vaivaavan murhanhimon!
torstai, 18. tammikuu 2007
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.