Häpeän hävettävää
Kun joskus sen näet
valkenevan nenänpääni
Poskieni kalpenevan
Kasvojeni kaikkien
lihasten kivettytyvän
Ei ei en minä muutu
huohottavanakaan
vaaralliseksi
Minä vain häpeän
aiheuttamaani häpeää

Siivo mallikas elämä
Se kait on lastannut
häpeää rinkkaani
Enemmän kuin olis
ollut kohtuullista
Kun näet hehkuvat
silmäni viirulla
Väkinäisen hymyn
rohtuneilla huulillani
Minulla vain se hetki
Josta virkistyäkseen
hävettävistä
nuoruuden retkistä

Minä en niissä hetkissä
pelännyt en...
En tartuntaa enkä
tarttumista
Minä siinä vaan
säätelin vauhtia
Kaasutin kaasutin
kaasutin....
Sitten sen jostakin
mieleeni nostin sen
Edelisen kerran
häpeän häpeän häpeän

Kuulin eihän sinusta
Menetin tilanteesta
loputkin
En voinut muiden
miesten tavoin
Minä vain niin
nautin luvattomasta
sanoa
Vain omantuntoni
vaikenemista saatoin
hiki otsalla anoa
Olisin edes.....Olis edes
Häpeän hävettävää
Hänellähän ei ollut
mitään menetettävää