Oli sitä taas
vaarilla
sen lainen
luojan suoma aamu
Ei puristanut
kiristänyt
pakottanut
Ei vetänyt
jalastani suonta
Eikä edes
potuttanut

Oli se vaarilla taas
hyvä aamu
Syys aurinko
vaarin silmiin
kylmiä säteitään
pisteliäitä
täkklni alle
Nenääni vanhan
kahvin tuoksu
Nousin äkisti ylös
Ennenkuin
hyvän aamuni maku
kitkerältä

Oli taas vaarilla
sellaisen aamun
päivä....
Kirkkaasta se
samentui
Yksityiskohdat
erottumattomiksi
Niinhän sitä
vaarikin kuin
sokeutuis
vanhetessaan
Tuosta arjen
harmaasta
mössöstä
Vaari ei halua
elämästään
vatsansa täytteeksi
kaurapuuroa