Mistäs minä
nyt sen
Haperaan
muistiini
vanha mies
Aikaahan
siitä on kun
Haagan kirkossa
tahdoin
ensimmäisen
ja viimeisen
kerran

Vuosiahan on
tässä
viisikymmentä
kaksi
yhteistä elämässä
Hiihdetty on
ylä ja alamäkiä
Kaikesta huolimatta
Sitä on jaksettu
pitää yhtä

Silloin kun me
Silloin oli vielä
sellainen usko
vallalla että
elin ikäiseen
Kinattiin
torattiin
Ja sitten taas
kiistat sovittiin

Jos me heti ja
oitis olisimme
kassimme
pakanneet
Mitäs siitä olis
seurauksena tullut
Kulut eri suuntiin
Mutt kun kaikki
yhdessä oli
luotu tyhjästä
Yhtä tässä on
pidetty
Vastaisessa ja
myötätuulissa

Nythän me jo
pitkään olemme
Piakkoin nautimme
lastemme lasten
lapsista
Viisikymmentä
kaksi vuotta
Eikä päivääkään
ole ollut elämä
pitkästyttävää