Sen mittainen
runsas vaaksa
tätä lorua
runovaarin
kesäparrasta
Viitosella siitä
eroon pääsin
Nyt sitä olen
sileä poskinen
ryppyjä toki
Sellaiselta...
äsken näytti
kotitalon
hissinpeilistä
oma kuva

Eilen vielä kun
neljännen
kerroksen kakaralle
olin joulupukilla
peloitellulle
kauhukuva
Sellaisia ne ovat
nykyajan lapset
Peloiteltuja
satuhah
ahmoilla

Eiväthän nuokaan
Nuorimman poikani
lapset minua
lainkaan tunnistaa
sileä leukaisena
Vierasteltiin siinä
toisiamme
hetken aikaa
Mutt pitäähän
heidänkin tottua
Ettei leuastani enään
pieninkään sormin
Saa pitävää otetta