Minä värisen
vilusta kylmän
kosketuksesta
Minä kavahdan
uskovien ihmisten
yksisilmäisyyttä
Raskaita kiviä
viskovat
elämäni mereen
kykloopit

Minä väristen
innosta iloitsin
kevään riemuista

Koskettelin häntä
hellällä kädellä
niin herkällä
Silmät leiskuen hän
Älä lääpi
värähti inhosta
Hän joka
jota
joskus palavasti
Pelkäsikös nyt
kuiva pensas
liekkiin leimahtamista

Minä väristen
kylmenneenkin
tulen kosketuksesta
Penkaisin vähän
En löytänyt
En kipunan kipunaa
En hiipuvaa ....
kekälettä

Äläpäs nyt viitsi
vanha mies
Eihän sinusta
Eihän meidän pitäis
tällaisten.....
Vanhoja uuniruokia
maistellen muistella
ikäihmisten

Saatikka että pataa
ei voi jättää uuniin
ilman kantta
Sehän vain aiheuttais
hyvien muistojen
pohjaan palamista

Vanhaa suhdetta
varsinkaan luvatonta..
Eihän sitä pidä
missään nimessä
mistään kohennella