Kyllikseen sanoi
elämältä
saaneensa
Olinhan minä hiukan
kade hälle
Miten vähään
minä olenkaan
joutunut tyytymään

Kukaan ei mitään
kirjoittamiselleni
painoa pannut
Vähääkään saanut
arvostusta
Kaunosielulle
tämä maailma on
kiven kova
Kauneuden tavoittelijaa
tervetulleeks ei
runouden markkinoille
avosylin toivoteta

Miehistä miestä
vanhaakaan
Ei rahalla..
arvosta kukaa
Omiako pitäis
peliin panna
Siihenkään en mitään
syytä keksi
Huomiota en
vanhoilta naisilta
runodessa diktaattoreilta

Minut sitä syrjään
sysää ulkoinen
habitus
Tuollainen mörökölli
turilas
Helliä ei osaa
hempeilemään
haluton sanoin
Vanunut villatakki
roikkuvat
sammarit
Linttaan astutut
läskipohjakengät
Eihän könsikkäästä
voi tulla arvostettua
sanataiteilijaa