Harmaana en
erottunut
lankalauantain
aamun harmaasta
Sanoi vain
arvanneensa
Siellä se on
omissa oloissaan
runovaari
Kertoi nähneensä
auto katoksemme
alta nousevan
savun

Siinähän se
reippaili
naapureistani
ainoa keravalainen
Häntä se ei
pysäytä liukkaus
ei savinen loska
Reippaasti kertoi
ett vielä kerran
kevät jäille
heppoisille
Kairan kanssa
kunnon kalamies

Harmaana oli
minut juuri ja juuri
lankalauantain
harmaudesta
erottanut
Varoitin häntä
virtapaikoista
Silkasta ahnaudesta
puikkojäille
menemästä
Raitista ilmaa
Näin sitä saa
sateelta suojassa
seisoskelemalla
lipan alla
 

Harmaan harmaassa
lankalauantaita
harmaa mies
savumerkkejä
lähettelemässä
katoksen alla
Talven tappavassa
säässä usvaisessa
Tässähän me
paikalla
Kait talon ainoat
oikeat...
Kunnon Keravalaiset
Muut viettänevät
Pääsiäisensä
ties missä
Kait ne sitten ovat
Kehuvat Keravaa
Omilla kotikonnuillansa