Kukaan ei voi
minusta
Ettenkö suoraan
edestä
Päin ja pahki
Mutta vain jos
riidan
arvoinen
on se asia
Tuskin ketään
olen moittinut
selkänsä takana

Olin minä
nuorempana
sellainen
pakana
En antanut arvoa
arvon merkeille
Sanoin sen
suoraan ja
kiertelemättä
Aina ja joka paikassa
kiertelemättä
edestä päin

Silloin sitä
milloin minkäkin
aatteen
asiain puolesta
Oli sitä minullakin
nokka verillä
Mutt näkivätpäs
ne sen ajan
kaverit
Eihän ne kaunaa
kanna
Kostavansa vanno
Kun minä en koskaan
ollut salakavala

Kukaan ei minusta
Ettenkös reilusti
suoraan ja
edestä päin
Kyllähän nyt
minäkin sitä
mielessäni pohdin
Pitäisikös minun
oppia sekin
vielä joskus
Ett näin vamhemmiten
pitää miehen olla
Kierosti ovela ja
vähän sutki
Kyllä minä nyt
jotakuta joskus
ilkeästi silloin tällöin
takaa päin