Anna mennä vaan
Älä suotta ryhdy
elämistäs
varomaan
Ilman sinuakin
on niitä 
jotka eivät enään
elämyksiä
elähtymisen
pelosta ryhdy
elämästä haraamaan

Onhan meitä erakoita
Uteliaiden
pelosta eivät
aamusta avaa
uutimiaan
Ovikellon soittoon
Pelästyneen
mollottava iris
laajentuneena
kotiovensa silmässä

Etukäteen
ett soittamatta
Lähettämättä
tietokoneeseensa
visiitistäs ennakko
viestiä
Siihen sekin
kyläily
Huuteluun pimeään
porstuaansa
postiluukusta
Antakaa mennä vaan
Avatkaa verhot
ikkunat ja ovet
levälleen

Voihan sitä
joku toinenkin
laillani
Erakkona oloon
itseriittoisuuteen
kyllästyä
Ei pidä  ryhtyä
elämistään
varomaan
Varsin harva meistä
koko ikänsä
synnittömästi
Paremmalta se
viimeisellä tuomiolla
rangaistus tehdystä
kuin tekemättömästä