Tällä sitä jo
kahdeksannella
vuosikymmenellä
tietää mies
Ettei heitä enään
Keijuja kepeitä
Heljiä Helejä ja
Helinöitä
Pieniä sieviä siroja
ettei sen laisia
Eihän niitä enään ole

Pojan tyttären
Aku Ankoista
Sieltä ne ovat
viimeiset tietoni
kepeistä.....
Siro vartisista
välkkyvä siipisistä
viihdyttämis taitoisista
Nuorista neidoista
satumaisista

Varttuneet jo ovat
Oman aikani
satuolennot
Jäljellä vain kesien
harvoina
aurinko päivinä
korennot
Tälläkö iällä sitä
minulta on huvennut
näkökyky
Taito tehdä havaintoja
omia somia

Kesäisin kun kuljen
aurinkoisilla
kotimetsän poluilla
silmäni avoinna
Siellä sitä aina osun
Tulee vastaan
vähäpukeisena
paikat pilkahdellen
Katin kontit .....
Vastaani vain vanhoja
tuttuja
Heljät Helinät ja
Helit väljät
Mukavimmilta ne
hoikat sirot somat
käsissäni ennen
Mokomatkin tonnikeijut