Mikäs sitä olisikaan
ikävämpää
Kahdessa päivässä
runovaarina minä
huipulta tänne
unohdettujen
synkeään alhoon
Kaksi yötä vain
tarvittiin
kahdesta ja puolesta
tuhannesta sivusta
tämän päiväiseen
kahteen sataan

Mikä onkaan
ikävämpää
Kuin huipulta
rotkoon suistuminen
Toki siinäkin
suuri helpotus
piillee....
Jos sen oikein
oivaltaa....

Helpompaa on
vanhan miehen
pohjalta uusi hoku
suoltaa runo
suora sanaisesta
puhumattakaan
Sen kun vaan
pohjalla on tätä
helppo harrastaa
Varjelkoon Luoja
minua enään
kiiltävän perästä
harakan lailla
Henkihieveriin
vanhaa miestä
juoksuttamasta

Helpompaa on
pohjalla taas
Voin kirjoittaa
ajattelemattomasti
kaikesta mikä
mieleeni juolahtaa
Jos jonkun
puhdasoppisen
sielu tästä
sairastuu
kiihtymyksestä
Hyvällä omalla
tunnolla minä
Ilmeeni nollilla
Kepeät mullat
koruttomattomasti
tammi arkulleen