Ennen sitä runous
ei  mieleenikään
Ennen sitä etten
kaikesta itse 
omin avuin
Sen jälkeen en
mistään auttamatta

Ennen sitä
sanoivat kaverit
omapäinen
itsellinen olet
Omin avuin
meistä poiketen
toisin tavoin
Toverimme et
Selittelemättä tukit
toistenkin suut

Sitten ne vaivat
Ensin fyysiset
sitten psyykiset
Kehon sairauden
vielä ymmärsivät
Mutt henkisesti
loppuun palanut
Ympärilleen saa 
kiilu silmät shakaalit

Karrelle paloin
kun en kaikkea
sitä mitä ennen
Häijyin vahvin ja peloittavin
Kun heikentyivät
hengen voimani
Pelastivat minut
ulkopuoliset hoitoon
siitä loukosta

Nyt kun joskus
tapailen vielä
jäljelle jääneitä
työtovereita entisiä
Sanovat terveeltä näytät
Kerron heille että
menettänyt olen
kunniani ja himoni
Minä vain näitä
Tarkoin harkittuja 
höpsähtäneen runoja