Minulla kun
ei pitäis olla
sinulle
mitään
sanottavaa
Minulla ei
enään pitäis
oleman
sinulta mitään
anottavaa

Mutta vielä
tämän yhden ja
ainoan kerran
Istahda tuohon
lähelleni
Pidä kädestäni
Rukoile Herraasi
että hän minulta
ottaisi pois
Tämän sosialista
elämääni
vaikeuttavan
kirjoittamisen
hulluuden

Minulle kun tämä
on pakko ja
mielle
Sitäkin tämä on
luova hulluus
suorittamisen pakkoa
Sitä minä en ole
vielä uskaltanut
Miten tämä
Kuinka tästä
Ett joku jotain edes

Kiitollinen
olisin yhdestä
oikein ymmärtäjästä
Rukoile sinä
puolestani
Että pois ottaisivat
Parantaisivat
pillereillä
tämän vaivan
Niin paljon on
mulla sanottavaa
Etten vielä
aikoihin jouda täältä