Nyt on vaari taas
Päivän tärkeimmän
harhaan
askeleensa
Siihen se päättyi
sileä
jalankulkutie
Kauhottu oli
katulaatat pois

Onnekseni
olivat jo
paikalle ajaneet
seulotut
alushiekat
Pehmyttä oli
särmätöntä ja
mukavaa
Siinä sitä keräilin
taskuistani
pudonneita

Tyhjä lompakkoni
kotini avaimet
kaksi askia
pehmeää Marlboroa
Pysähtyipäs
taas kohdalleni
Keravan Tuusulan
Järvenpään ja
Mäntsälän yhteinen
mustamaija

Avas ikkunan
pitkätukkainen
poninhäntäinen
paska lakki
Vaari hei
pääsetkös sieltä
itse ylös
Häpeä vanha mies
Tähän aikaan
päivästä jo
tuollaisessa
kaato kännissä

Pääsetkös kotiis
omin avuin
Vai viemmekö me
sinut Järvenpäähän
virkoamaan
Ettet taas kotonasi
kolhi kännipäissäs
vanhaa muijaas