Olipas se taas
Niin kirkkaasti
raikasti
vanhan mielen
heti aamusta
Jakaantunut taas
oli luonto
Muuttolinnut
pääradan läntisellä
puolella

Täällä meitä
itäisellä puolella
vain paikallisia
pörhäkkeitä
Vaarikin pohti
Pitäisikös tästä
Helsinkiä kohti
Sivistyksen pariin
Kaksikymmentä
viisiminuuttia
sunnuntai aamuna
kulttuurille
haisevassa junassa
Siellä sain taas
uskolleni vahvistusta
Siinä se kivisellä
jalustalla
Naapuri kunnassa
kuollut
kirjallinen juoppo

Eksyin taas sille
väärälle patsaalle
Siinä se oli vanha
Suomea puhumaton
tsaarin upseeri
ratsailla...
Taas sitä sen
hevosen astuntaa
Seisoskeli vaari
natsa hampaissa
akkain koni.....
ihmettelemässä

Onkos se sata vuotta
sittenkään
aikaa riittävästi
Historian kirjoitusten
taas kertaallleen
muuttamiseksksi
Juuttaan maan asukkaiden
perinne kirjan
kaltaiseksi
Olipas se taas...
Notkea kansa voi
väittää historiakseen
sadan vuoden päästä
mitä vaan

Mitäs sitä suotta
väittelemään
en ryhdy tyhjästä
Kivettynyt on
tasa-astuja
Naisille tarkoitettu
ratsu....
Enhän minä sille
kehtaa ilkkua....
Eihän se silloin vielä
itse saanut edes
valita ratsastajaa