Minun silmäni
kiinnikös ne
taas tuossa
viikottaisessa
Suosion harhassa
Katselen kauhulla
käyrän koukkua
Mitähän taas olin
Kenestä noin
ilkeän herjan
Että niin moni
enemmän toivossa
On hyytynyt sivujani
selailemaan

Minua omatkin
ajatukseni
kiinnostivat taas
Miten pitäis
Kenestä sanoa
ja miten pahoin
Että edes lahelle
tuon sahalaitaisen
huippua
Miten sinne voisin
Ketään purevalla
iskulla loukkaamatta

Niinhän nuo ovat
Vaarin viimeiset
kymmenen päivää
Viisi on kuin
varovaista esileikkiä
Sitten se yksi
ja ainoa
taivaita hipova
Sitten vielä pari
miedosti lipovaa
Sen minä taas
Tilastooni tahtoisin
hekuman ja huipun
Vaikk eihän sitä
vaarista enään...
Vain hopeaista pölyä