Raikkaasta
sunnuntai aamusta
ilahtui vaari
Ei tuullut
ei satanut
Korkealla olivat
ilmapuntarini
millibaarit

Mutt tuohon ei
vaari vieläkään
varautua osannut
Et kesken nuo
loppuivat
valaistusmittaristani
luxit vai mitä
ne nyt oli
Eivät auttaneet
minua edes uudet
muodikkaat
aurinkolasit
Sokaistui runovaari

Ei ollut käytössäni
ainuttakaan
konstia
Taivaallani ei yhtään
pilven hattaraa
auringon eteen
ohjattavaksi
Sokaisevasti
heijastelivat
huurtuneet pensaat
jäätynyt pihamaa
Vain mielessäni
kuolleena
syntynyt rukous
Hiekkaa soraa
sepeliä
vaarin poluille
kylväkää

Sunnuntai aamusta
henkeä vedin
Siunailin sitä
Ettei vaarin
pienenkään
asian vuoksi
tarvinnut minnekään
Pyhitin mielessäni
pyhän...

Nautin niin....
lepopäivästä
Kunhan vain joku
ottais ja sammuttais
Tervais tuon
mokoman auringon
Häikäisevän
elämää ylläpitävän
ja elollisia tuhoavan
Vaariakin kiusaa
joskus tuo
Liika valo ties
missä keilassa
Hämärissä
työskentelen
mieluimmin