Vaarin on aika
tahtiaan kiristää
Seuraavaa
viittä tuhätta
Sitä ei mulla
enään ole aikaa
Kolmenatoista
vuotena pakertaa

Koko ajan ajatus
nakertaa
tuolla harmaassa
aivokuoressa
Olet sinä silloin jo
Seniili aivokuollut
vanhuuden höperö
Et edes muista
matkaltas miten
Jos kolmentoista
vuoden päästä
pakerrat runollista
kymmenettä tuhatta
kertomusta

Vaarilla itää jo
huikea ajatus
Etta kuudessa ja
puolessa
vuodessa
tämän jälkeisen
jälkeiset
Siinä ajassa minä
Takuulla kirjoitan
ne nyt puuttuvat
Neljätuhatta
yhdeksän sataa
yhdeksänkummentä
yhdeksän puuttuvaa

Vaarihan on sen jo
ajat sitten ohittanut
miehisyyden
takarajan
Jatkoajalla
Ajatuksella vajaalla

Mutt kyllä minä
vielä sen
puoliin pilkon
Sanokoot viisaat
mitä tahansa
Kuudessa ja
puolessa vuodessa
En hetkeäkään
epäile ettenkö...
Aikaan sais
kymmntätyhatta