Kunpa oppisin
pitämään tuon
suuni soukemmalla
Kunpa ymmärtäisin
etten minäkään
joka paikassa
voi olla
suuna ja päänä
Sen kun vielä
Etten pienenä
pitämästäni
tee naurettavaa

Sen kun vielä
että malttaisin
suurimman
tyhmyyksistä
olla tekemättä
pilaa
Pienikin kasku
suuresta ja
yksinkertaisesta
Kyllähän se
alkuun on
kavereistakin hyvä
Mutt miks minä en
ymmärrä  sitä
Ettei pitäis
itseäni vahvemmista

Kyllä sitä jo
olis vaarinkin
luullut oppineen
että muistissa
ei kantapään
kautta opittu
pitkään pysy
Ettei sitä pitäis
ensimmäisenä
mieleen tullutta
julkisuuteen

Siitä vaan on
tietty vaiva ja
seuraus
Mustat silmät ja
punainen nenä
Kuuntelin sitä
virkaintoisen
Mustan Arskan
torua ja nuhdetta
Jokos sinä taas
Käveletkös tästä
suoraan kotiis
Jos kyytiin haluat
Teemme ensi yöksi
sinusta Järvenpääläisen