Mikäs ihme
se meitä
miehiä
vaivaa
Ainahan me
asiamme ja
tarpeemme
Sen kaikkein
vaikeimman
kanssa
Mikä kumma
se meitä
Vain noina
oppivuosinani
Että vähimmällä
vaivalla sain
pelehtimällä
sen kanssa
Kellekään ei
kuulunut
Sen ällillä sain
Tarjouduin vain
sitoumuksitta
käytettäväkseen
Eipäs hän enään
estellyt
Siinähän hän jo
seljällään
Nätit polvet niin
kaukana toisistaan
Minä en edes
kehdannut
Kävinhän minä
monesta kaverista
Mutt enhän minä
itsestäni olis
niin läheistä
hänelle halunnut
Puhumattakaan
siitä että....
Vieläkös sitä
pitäis kiinnostua
napalangoistaan
Mutta minähän
kärsinkin liiasta
häveliäisyydestä
tiistai, 14. maaliskuu 2017
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.