Tuosta se taas
ikkunasta
Aamuisen koin
havaitsin
kirjoittajan
kammiooni
pyrkimästä
Pisti kuin kostoks
yön kekkaloinutta
kaihiseen silmään
Tähän aikaan
aamusta kun
pitäis keskustella
vaimon kanssa
levottomasta
Huonosti nukutusta

Eilen sitä taas
Turvautui vaari
Se runoileva rontti
Pulloon sitä
halvempaa
kotimaista
mielen mustetta
Ja kaksi lepattavaa
huonosti
valaisevaa
Havin kynttilän jämää
muijan kaapista
Eilen sitä taas
olis hienoa käydä
muusastaan
innostuneesta
runoilijasta

Tuosta se taas
pyrkii ikkunastani
aamuinen koi
Tuolini selustalla
roikkuviin....
Jospa edes noihin
tulis tuolla tavoin
ryhtiä puhtia
Vaatettaisin edes
itseni kunnolla
Havahduin siihen
Huudahdin isoon
ääneen
Vaimo hei
Tule heti ja auta
Tule tappamaan
lumpuistani tuo
aamuinen koi