Sieluani myöten
vitivalkoisena
Sellaiseksi sitä
muuttuu vaarikin
Kun kynättä ja
lehtiöttä
Mitään tekemättä
Tunnin ja vartin
istuu helvetin
esikartanossa
Älkää sulkeko
minua tänne
Enhän syntiäkään
tee kokopäivä
toimisesti

Sieluani myöten
vitivalkoisena
Kiirastulen
kuumuudessa
istuskeli vaari
Helvetin matkan
harjoitteena
Ilman kynää ja
paperitta
Osan runon omaisista
manoistani
unohdin
Loput hävisivät
mielestäni jo
taivaan suuntaan
hissi matkalla
Vesi kielelläni
Miten sen saisin
tyydytettyä
suolaisen himoni
Poutun lenkillä

Sieluani myöten
vitivalkoisena
Palakoot nuokin
Nuo entiset
ahdasmieliset
lipeväkieliset
kaverit kierät ja
kiverät
Olkoot heidänkin
palvisaunansa
savuiset
hehkuvan kuumat
Eiväthän hekään
sellaisista....
Rehellisistä
Sieluaan myöten
vitivalkoisista
Erkanen heistä lopullisesti