Taiteltu on
talven selkä
Hangella
vaikka vielä
on sinervä hohto
Onhan sieltä
jo havaittavissa
kiteiden välkettä
Huomis aamunakos
jo hankikanto

Helmikuu on
mennyt vaarilta
synnittömän
kepeästä unesta
nauttiessa
Sinne ne jäivät
helmikuulle
Kaikki mutkikkaat
asiat hankeen
suoristumaan
Onnekseni
sulivat lumet
Vedet veivät
todisteet mennessään


Hyvä on vaarin
synnittömin
valkaistuin mielin
maaliskuunsa
aloittaa
synnittömänä
Äsken luis sen
jostakin
Ensimmäisen
kiven heittäköön
Hän joka
synnitön on

Varasin  tuohon
oven pieleen
nyrkin kokoisia
kiviä ämpärillisen
Ovat lakanneet
minulta mitään
kyselemästä
Kun tietävät
miten iso klommo
tahi kirvelevä
nirhama
kunnon mustelma
Minähän en yleensä
Minulla ei keitä yli
Minähän en
yleensä heitä vaan
lyön yli