Talvenkos kirkas
Raivas tuohon
huurteiseen
hämärään
kauneudelle tilaa
Ja katin kontit
Miten se taas tuon
Meistä jokaisesta
synkkä ilmeisen
Tihru silmäisen
Muistamaani
ryppyisemmän

Miks ei aina
vähemmän vois
valoa olla
Kaiken peittäisi
harmaan kuura
Kylmää vastaan
kaikilla
rypyt ja kurtut myös
punaiset posket
peittävät liinat

Ohi mennessään
tuoksahtavat
vaniljalle
Herroista pystyin
Konjakiltakos
tuo tuoksahti
mahtimies
Mutt nyt olemme
partaisia minä ja
Tuo toinen paha mies
Kaikki nuo muut
Miten he vanhalta
haisevat....
Ja vielä maanantai
aamuna kirkastetusta