Tälle aamulle
Venytteli vaari
Vähän kuin
varoen availin
silmiäni
Näkemästäni
säpsähdin
eilistä enemmän
Tuollainen se
ollako vois
Viimeinen silmiini
jäävä
sielukkaan maisema
Kotikaupungista
parhaasta
Tuo näyttää sen
laiselta
Sielukkaalta
neitseelliseltä
puhtaalta
Kuin herätyksen olis
saanut
kotikaupunkini
ikäinen vanha nainen
Kirkas silmäinen
ruso poskinen
Silmissään vielä
loputun elämisen
ahnaus
Synnittömän
elämisen ahtaus
Sokerihuurrutettu
oli jokainen puu
pihapensaat
kestokyllästetty aita
kotipuiston aita
Sentti oli maassa
jaloissani ratisevaa
vitivalkoista
pakkaslunta
Tintin tirske
Variksen vaakku
Jalkani alta
potkaisen pois
lumisen paakun
Varoen availin
Eihän se mihinkään
hävinnyt
Huurteinen pihamaa
Kynttilän päivän
aamusta
Sokeri kuorrutettu
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.