Ystävanpäivänä
pähkäilee
vaari
Jonnekin ne ovat
kadonneet
ystävät silmistäni
Kadonneet nuo
elämänhalunsa
menettäneet
työkaverit
Joidenkin muistolle
olen sentään
kukkasia viitsinyt
Minun oli niin
helppoa olla
Nojautunut en
En tukeutunut
ystäviin
Minun oli niin
tekivät toverit
elämäni helpoksi
Minä vain
vietin aikaani
vaivojaan kuunnellen
Kun mulle sai
jakaa huolensa
Olipa siinä hyvät
omatkin puolensa
Minä tiesin aina
enemmän kavereista
kuin he minusta
Minähän en tietojani
juuri levitellyt
Vain muutaman
kerran tulin kaverin
kavaltaneeksi
Kun kalasteli luvatta
minun vesilläni
Enkä minä juuri
muita ehtinyt
Työ vei aikani
En minä juurikaan
ystävieni kanssa
kaveerata ehtinyt
Huoli siitä mitä
perheeni syö.....
Kaverit on tuosta
rivissä jonosta
kaikonneet
Tuhkansa ripoteltuna
Kuka minnekin
näreikköön
Ystävän paivänä
minä sen....
Olen asemassa
liki pyhäinjäännöksen
Uskovia on mutt
ymmärrystä enään
keneltäkään en
tiistai, 14. helmikuu 2017
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.