Vedin taas
raskaat uutimet
ikkunastani
rasahtaen sivuun
Valoa sytyttämättä
kuinka ollakaan
Miten silmiini sattui
Osui se syvästi
pimeään
tottuneeseen sieluun
Miten monta
väärää mietettä
Kuinka monta
kirjoitusvirhettä
Kun olen sokkona
elämällä pimeässä

Olin jo niin siihen
 kuin toiseen
luontooni tottunut
Pimeän kammoakaan
en enään pode
Helppoahan on
vanhan miehen
peilikuvaansakin
pimeässä tottua

Niin vähän on
vanhalla enään
Ei edes säästettäviä
sanoja
Niin vähän on enään
Muuttuisivat
edes pankkini
tiliotteesta
Nuo pilkkua edeltävät
viidennet numerot
Niin vähän on
vanhalla iloon aiheita
Kun eivät muutu
viidennet numerot
Korkeintaan
kerran vuodessa