Vielä sitä pitää
vaarin pystyä
noista pienistä
ja ruttuisista
Runo rutistamaan
Ennen ne
Silloin kun
voimissani
Ne täytti pääni
laidasta laitaan
Välillä niitä
kovasti kivisti
Toisinaan
suuren tunnon
elämän ilosta

Nythän niistä
käytöttä on
enin osa
Aivoistani
massaltaan
kutistuneista
Varoittivat kaverit
Hidasta vähän
Muuten sinulta
loppuu se
muistitila

Enhän minä
välittänyt omasta
hyvin
voinnistani
En piitannut
varoittelijoista
Sitten se alkoi
kuin ikävä pila
Hyviltäkin kavereilta
hävis nimet

Sittemmin tuli
hoidettua
Sihteerin
muistuttamat
Tarkoin ylös
kirjattuna
Sitten ne joista
lääkkeillä


Myöhemmin
tehtäviä ja
tavoitteita
kovasti
helpottamalla
Sitten sen sain
huomata
Että eihän minusta
siihen enään
Isojen herrojen
kusitolpasta
Taivaan kannen
kiviseksi pilariksi