Kokoan ainoaa
ajatustani
Teen kuin
mosaiikkia
Siitä yhdestä
kepeästä
unohtuneesta
Lyijy puittein
kevyestä
raskas tekoista

Kokoan sitä
ainoaa
särkynyttä
Utopiaa
taiteellista
Tavoittelen huomiota
runolleni
Rienaamalla
pyhien
pyhiä arvoja

On heissä niin
vähän
Elämän ilmiöitä
ymmärtäviä
harvoja
Yritän heille
leipääntyneille
Ettei liikaa pidä
toivoa
Tavoitella harhoja
selvin päin

Kokoan kevyen
ajatukseni
Lyijypuitteisiin
sirpaleet
Muuttuu mokoma
puoli tekoiseksi
Talvea pakoon
lähden
piiloon pirtistä
Mistä se taas
vastatuulen nosti
Kotimatkani
raskassoutuiseksi