Hiljaisten vanhojen
ihmisten kokous
harmaina
istuivat
niin vaiti
epämukavilla
tuoleillaan
Vapisevissa
käsissään
vuoronumerot
Minä siiinä
seurassa poikanen
seitenkolmonen
Kutsunevat minut
joskus numerolla
yhdeksänkymmentä
kahdeksan
Vuoronumeroitta
valkotakkisia
Kiilaavat ohitsemme
vähän väliä
Höpöttävät keskenään
omia ja talon
sisäisiä asioita
Kiirekös heillä
Se sitä vasta on
hengenkohotusta
juoruaminen
Siinä vaiheessa kun
tappiin nousi
vaarin kiukku
Ohi kärrasivät
osastolla
kalvenneen kylmiöön
Tarkahkosti oli
peitelty
Mutt vaikenivat
marmattajat ja
kahvipöytä filosofit
Minäkin mielessäni
Taisivatpas taas
tahallaan
Muistuttaa meitä
köyhiä
marisijoita
Vähään tyytymään
vähä varaisia
Hitaasti palveltaviksi
oppimaan.....
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.