Hiljaisten vanhojen
ihmisten kokous
harmaina
istuivat
niin vaiti
epämukavilla
tuoleillaan
Vapisevissa
käsissään
vuoronumerot
Minä siiinä
seurassa poikanen
seitenkolmonen
Kutsunevat  minut
joskus numerolla
yhdeksänkymmentä
kahdeksan

Vuoronumeroitta
valkotakkisia
Kiilaavat ohitsemme
vähän väliä
Höpöttävät keskenään
omia ja talon
sisäisiä asioita
Kiirekös heillä
Se sitä vasta on
hengenkohotusta
juoruaminen

Siinä vaiheessa kun
tappiin nousi
vaarin kiukku
Ohi kärrasivät
osastolla
kalvenneen kylmiöön
Tarkahkosti oli
peitelty
Mutt vaikenivat
marmattajat ja
kahvipöytä filosofit

Minäkin mielessäni
Taisivatpas taas
tahallaan
Muistuttaa meitä
köyhiä
marisijoita
Vähään tyytymään
vähä varaisia
Hitaasti palveltaviksi
oppimaan.....