Valtoimeksi se
pelmahti ajatukseni
Katkes uuden
tekstin synty
Tuli
mieleeni
että taasko...
Kun emäntäni
sammutteli
kirjoittavan valoja

Mehän olimme jo
kauan olleet
ohi sen vaiheen
Jossa missä hyvänsä
koska tahansa
Silloin kun sitä
mielemme teki
Vain sydän talvisin
maltoin olla utelematta
Että puikonkos
vaiko tötterön
Vai kotiin asti
viemmekös tuon
litraisen nautinnon

Kesäisin me emme
koskaan jättäneet
tilaisuuttamme
käyttämättä
Varmuuden vuoksi
jo kauempana kaivoin
lompakkoani
takataskusta

Siinähän me
kaikkein nähden
nautiskeltiin
Hän tyyntyi
tyydyttyi eskimo
puikosta...
Minä sain himoni
vaniljaisella
tötteröllä sammutettua
Siinähän ne
tutut ja vieraat
näkivät meidät
nautiskelemassa
Kunnon Keravalaiset