Kulmankin takana
korttelin verran
sitä samaa suoraa
mustaa
asfalttista katua
Mukavasti
korkojen alla
kopisevaa

Ilmeettömiä
hymyttömiä
kalpea kasvoisia
vastaantulijoita
Vieraita tai
tutunoloisia
Ainoa virkailme
se oli sillä
liperikaulaisella

Vierastivat
varoivat minua
Sehän oli vanhan
ruman ja
suurikokoisen
ymmärrettävä
Miks tuohonkin
karsastaen
Hänenhän tehtävänsä
oli julistaa
Ymmärrystä ja
kristillistä rakkautta

Varautuneita
sitähän me
jollain tavoin
olemme kaikki
Opittu on
pettymyksistä
Minähän olin
iloisesti avoin
Palailin mieli kepeänä
Hymähdin
virka-asuiselle
Minun sielunhoitajani
valkoisessa takissa
se oli tavatessamme
Satasella vapautti
minut
Kirjoittavan maanikon
tunnontuskista