Raotan hiukan
Tiukasti suljen
Uudestaan
pitäis
Eihän sitä
Mitä vois
vanha mies
pimeässä
herätessään
Ennen sentään
Hellästi
saatoin
ojentaa käden

Raotan hiukan
Silmät sirrillä
yritän..
kellosta
määrittää ajan
Heikko valo on
vanhassa
aikaraudassa
Tuuli suhisee
tuuletusventtiilin
raoissa
Siihenkö kesken
unieni heräsin
syysmyrskyyn

Näinhän minä
koko ikäni
Liian aikaisin
liian myöhään
Aina on
ympärilläni
suhistu
Myös ennenvanhaan
Silloin kun
herätessäni
käteni ojensin

Sanomatta
päivän
tosiasiat ymmärsin
Kun hamuilevaan
käteen jotain
Mikäs sille nyt
Molemmille
korvilleni kun
raikuivat tillikat