Suvisella mielellä
kesäisissä
vaatteissa
Kepeissä
kengissä
Enhän minä
herättänyt
muuta kuin
pahennusta

Parhaissani istuin
tyyriisti
eturivissä
Kaikkien niiden
tärkeiden
ihmisten
keskellä
Enhän minä
mitään muuta
kuin kateutta
Mitähän luulee
tehneensä
Ansaitakseen
paikkansa

Virttyneet
verkkarit
Loppuun
kuluneet
lenkkitossut
Puhki kulunut
repsottava
lakinlippa
Mustiks
meikkasivat
silmäni aluset
Tuohan on kuin
luotu tuolle
Luonne osa
epämääräiselle
runoilijalle

Siinä minä taas
opin sain siitä
Siistit vaatteetkaan
eivät tee
runoilijasta
kunnon miestä
Hyvän paidan hinnalla
Monta kolpakollista