Jos minä sinne
emäntäni myötä
En sano sitä
en sanaakaan
Minä vain istun
Vaikenen sanani
kuoliaiksi
Tahi sitten sen
Hautaan ne
syvälle mieleeni
Aikansa mujuttuaan
kirjoitan runoksi

Runossa voin sanoa
Sen mitä pitkään
hautonut olen
syvällä mielessäni
Siellähän se on
aikansa mujuttuaan
muuttunut rujoksi
Kiukulla ajatukseni
täyttänyt
Mieleni sehän on
terästä nyt

Sellaisesta
vanhasta miehestä
tällainen
ruostunut runo nyt
Ja vain ja ainoastaan
siksi
Ettei näyttöön jäävistä
syntyis sitä lukua
kolmetoista