Kotikunnaitaan
syksyn värisiä
vaari kulki
Ihastellen
kiilto silmissään
Uutta väriäkö
saaneet
Ennen niin
harmaat
sirkus norsut
Mutt niistä ei
huomiotaan
ääneen uskaltanut

Puolimatkan
krouviin
Siihen sitä
istahdin
kivipenkille
Katselin tuota
pitsitaloa
vaaleanpunaista
hörsöä
Hulluksi olisivat
Jos tuollaisen
joku suomalainen

Olivat rahdanneet
hommaan
naisen Puolasta
Verhonnut oli
Allin Tallin
punaisella seitillä
Niin minä sanon
Että ympärillä pyöri
kameroilla
varustettuja
ulkopaikka-
kuntalaisia
Niitä minä en mikskään
laske jotka
kännyköihinsä
vesittynen silmin kuvas

Kylläpäs me
henkisesti köyhät
keravalaiset
Olemme taas
niin helvetin
sosiaalisia
Pinkistä talon
peittävästä
päiväpeitteestä
Otamme taas ja
ihan vapaaehtoisesti
Kauas näkyvän
hullun leiman
ryppyisiin otsiimme