Puoleen
päivään asti
Malttoi vaari
mielensä
Pohti asiaansa
pahoittamatta
mieltänsä
Sanaakaan
en ääneen
Kipeä oli
turtunut kieli
Se vaarin tärkein
liukkain elin

Vahinkohan se
vallan oli
Ei eihän se niin
Älä minulle
sellaisesta ilkeästi
naureskele
Eihän hampaaton
vanha mies
enään voi purra
itseään siihen
Elimistään tärkeimpään

Iltateetä hämärässä
romanttisesti
nautittaessa
Vähän piti
teeheni terästystä
Keittimestä sitä
kuplivaa kirkasta
kovaan teehen

Herra paratkoon
miten se poltti
Tuskalla täytti
ainoan pääni
Mutt sen minä siitä
Kun liian kuumana
iltateensä
Tänään ei mikään
enään siltä
miltä pitäis
Aamun plörökin
niin vesittyneeltä