Mitä vähemmästä
tiedän
muita enemmän
Lisää se
suuresti sitä
tietämykseni
arvostusta
Mutt siinä on
se runoilijan
paradoksi
Kun vähän ja
hellästi
Suuria puhunut
oikein pienellä

Mitä vähemmästä
tiedän
muita enemmän
Eihän sitä ne
kaiken kaikesta
tietäneet
ymmärtäneet
Rahapussini
paksuutta
Sillä saatoin ostaa
Mitä hyvänsä
Milloin vaan
Keneltä tahansa

Aikanaan sitten
kun historia
toisti itseään
Jälkeen erään
harharetken
Kirjattuja kirjeitä
kauniisti pakattuna
palautteli
Suomen Posti
Vanhan köyhän
kirjoittajan
pölyyntyneet
rakkaus runot

Ota takaisin
nämäkin
arvottomat
suorittees
Luulitkos että
eläisit näillä
julkaistuas
Niin isosti puhuit
Niin vähäisellä
touhusit
Mitäs minä siitä
En edes sen
kulumisesta
voi vaatia korvausta