Tuijotan tuijotan
itse rakas
Kaikkein komeinta
tuntemaani
Suuresta ehyestä
peilistä
Omaa silkoista
peilikuvaa

Joku joskus
nuoruudessa
Että muistutin
nuorta ja
kapinallista
Tyttö ystäväni
täti että
Klooni olin
Suomisen Ollista

Sittemmin nuo
Raadollisiksi
muuttuivat
vertailukohdat
Monasti nuo
selkäni takana
supisivat
On se ahnas ja
perkeleen pihi
Koskelan Jussi
Jos lantin saa
ryhmyisiin sormiinsa
Lompakkoonsa
laittaa soikeita
kolikoita

Tuijotan tuijotan
itse rakas
Kaikkein aikaan
saavinta
taitavinta
Oli sitä siinä
kokemusta
mulle kertynyt
Talonpoikaisjärkeä
unohdettavaksi asti

Ja muistot siitä
Kalleimmaksi
elämä sille
Jos ensimmäisenä
kätensä
takataskulleen
Tai sormensa sille
pikkuraha
kukkarolleen
Katselen tässä
niin tyytyväisenä
Kylän hitaimman
vauraan miehen
komeaa kuvaa
partapeilistä