Kyllähän minäkin
silloin
aikoinani
Tuli jostakin
sellainen tunne
Että olis minut
onni hylännyt
Onnetar kävellyt
olis ohitseni
nokka pystyssä
Minut tyyten
mitättömäks
leimannut

Kyllähän
minä silloin
aikoinanani
Suopeasti hän
kaikkiin muihin
Minuun vain
ylen katseella
Koiran laiila
oikkujaan
seuraavaan
Autottoman
hylkäs minut
Hävis jonkun
avoautossa
toisiin maisemiin

Sitten joskus
Kymmenien
vuosien päästä
Kokoonnuimme
vanhat
Käpyläläiset
Kukaan ei sitä
varmaan usko
Tapasin senkin
autottoman
seurasta kieltäytyneen

Kiitin hiljaa
luojaa mielessäni
Tuon kokoisen
kanssa en olis
millään mahtunut
ensimmäiseen
omaan autooni
Siihen kiivaasti
pörisevään
Morris Miniin