Yli mittani
saanut
olen tästä
pyhästä aamusta
rauhoittavasta
Luojalle kiitos
Lakkas jo nuo
Kotiseurakunnan
kirkonkellot
mouruamasta
Yli mittani
Kuin aaveet
Mustissa
kaavuissaan
Sisältä kait
valkeat
uskonsisaret
Toisilleen kateet
Kipittävät niin
kevyt kenkäisesti
Ehtiäkseen
eturiviin
Yli mittani
Pakkohan minunkin
on runona
kirjata tämäkin
päästö
tämän aamuinen
Taiteilijana
pakkomielteinen
Mutta minuahan
ette tuonne saa
Eturivin paikasta
Ymmärrykseni
uskottavuudesta
inkvisiittoreiden
kanssa debatoimaan
Mutt hyvä on
että näistä
eturivin paikoista
mustakaapuiset
Siirtäisivät näin
kuin tietämättään
Saarnamiehen
kanssa sitä
Vähiten haluamaani
Viimeistä....
ehtoollista
sunnuntai, 22. toukokuu 2016
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.