Runoa en
aikaan saa
aikaa saamatta
sen kirjoittamiselle
Aikaahan toki
vaarilla on
Mutt vaikeinta
on tässä
Useimmiten tapaan
itseni koneeni
vierestä....
Pääni täynnä
Mieleni harhailemasta

 
Ymmärrä en sitä
Mikä milloinkin
kiinnostaa
ihmisiä......
vaarin kirjoittamisessa
Tänäkin harmaana
Luojan hylkäämänä
Vetäistä olin
hörpätä sen
mustan kahvini
väärään kurkkuun
 
Enhän minä
eliselläkään en
tylsyyteen kuollut
Kirjoittelin näitä
ajankulun
ajankuluks muutaman
Kävijöistä
Luojalle kiitos
Mutt se että niitä
selattuja sivuja oli
yli viiden tuhannen
Grafiikan pilari
taivaan kantta raapi
 
Sen minä taas
vaarilla on
Asioissaan paljon
ihmettelemistä
Kaikki aktiivit
vuoteni
Eihän minua silloin
kukaan kuunnellut
Nariseva kuiva
äkäinen ja nuiva olin
Kukas sitä olis
kiinnostunut
vain tosiasioista
silloinkaan ollut