En koskaan
enään......
En ääneen ano
En edes ajattele
Anna mun
kaikki kestää
Siitä en ole
aivan varma
Anomukseni
kuka kuuli
Lukikos aatteeni
Herra vaiko
Piru perkele

Kituuttamista se
lehtolapsen
elämä oli
Risoja leluja
Naapureilta
saatuja
vanhoja parsittavia
vaatteita
Kouluruokailussa
minä olin se joka
Emali pilkkumiinsa
aina santsia haki

En koskaan enään
En ääneen ano
Hyvin suittuna
siististi puettuna
Kerron selkeästi
haluni....
Minä en mitään
En ketään
moneen kertaan
Pieleen jos jotain
Sen teetän osaavilla

Minä en kerjää
en ano
Päähäni ajatukset
erinomaisuudestani
asetteli taiten Piru
Sinä olet ainoa
Sinä olet kuvani
Sinun ei pidä ketään
ylpeydettä
nöyristellä
Siitähän minä sen
Ett sitä minä olen
Herrani kuva