Kepeästi
on luonto äiti
ohuesti
pukenut
lapsensa kuin
harsovaippaan
utuisessa
säässä
Kohtahan tuo
pikaisesti
Ensi lumi sulaa
aina nopeasti

Ohut on
sentin lumikerros
Mutt parasta
siinä on
viattomuuden
väri
Nyt kaikki on
vitivalkoista
vaarin ympärillä
Metsä luonto
kaupunkikin
vitivalkoisina

On sitä kuin
talkkia
lapsen iholla
Vielä nuo tuolta
läpitunkevat
kaikki
syksyn törröttäjät
Vielä on
piha pihlajan
oksilla
muutama
punainen marja
Eivät ole osuneet
tilhiparven silmiin

Sinnehän ne
hävisivät
syksyn
väripilkut
Häviää äänet
tilhien tirske
Niin harmaa on
harmaan miehen
syksy taas
Onnekseni voin
kohta taas
arjen harmaan
Voitollisesti
vaihtaa....
värikkääseen...
liturgiseen Jouluun