Kohta on taas
uneliaalla
se hetki
Liian on pimeää
valotonta
vanhalle
Pakko on kaikkea
suurella
huolella
Valoa ei ennen
Joulun valkeutta
miltään puolelta

Rauhattomaksi
tekee se
pimeys valtaa
vanhan miehen
mielen
Ei se ajatuksiinsa
juolahtanut
Että enemmän
sitä oli juoksuttanut
kesä yön valkeus

Koskas ne
valkeus ja pimeys
osuisivat
olemaan sopivasti
Aina sitä voi
Jos mies on ilkiö
omapäinen
Vetää verhoja eteen
sammuttaa sähköt

Siinähän me
laillisesti
oikeutettuina
Harmistuikohan
tuo vastapäisen
talon akka
Jäi vain jälki
nenänpäästään
huoneensa
huurtuvaan lasiin