Syksyn lopun
unettavan
harmaata
vaari tässä
ihmettelee
istuskellen
Olenkos jo kaikki
aamuiset
rutiinini
Vain päivän teksti
Se on kirjoittamatta

Valkenemista
päivän
aamu-unisena
odottelin
On mulla taas
tukkoinen nenä
Nielun päässä
velloo klöntti
Kysymyksen
kuulin unitilaan
Kuorsaatkos
vaari .....
Vai päiväs vain
korahtamalla
aiotkos päättää

Moiseen uteluun
Kyllä siihen
vanhakin mies
takuulla herää
ukko kuin ukko
Vaikka nukkuiskin
kuin tukki

Avaan silmät
häikäistyn
Herra paratkoon
siitä
kivun tunteesta
Syksyn loppu
Olisikos sittenkin
talven alku
Tämähän on vain
mielikuva
ajatusteni taitekohta