Sai sitä taas
vaari hetkensä
Toisen virheestä
voi ja pitää
ottaa oppia
Minä kun olin
pitkään luullut
Ett käsistä kun
päästän
runon pätkän
Jollei sitä joku
jossain ymmärrä
toimittajan planttu
Parasta on jättää
tunteen palossa
sanomansa
karheudet
Silittelemättä.....

Puolustautumaan
vieraalle
paljailla sanoilla
ei pidä
Siinä sitä voi
vakavikkokin
muuntua tahtomattaan
humoristiksi
Runossa voin
isolla pensselillä
maalata laveasti

Runossa voin
pienellä sutilla
kutitella
Hersyttää mukavasti
Runossa voin
sanoa suoraan tai
puutteellisena
viittoilemalla
Sai vaari taas
Kun kuunteli
havainnollista oppia

Tyhmään....
kysymykseen
ei pidä
Ymmärtämättömälle
ei pidä ryhtyä
selittelemään
Uteliaisuuteen
en ota kantaa
Kerron kaiken
tietämäni
kesätoimittajalle
Tiedän niin paljon
ettei tyhmän
toimittajan
kysymyksille jää
lainkaan tilaa